Pikavisiitti Hampuriin

Sunnuntaiaamu 14.3. Istahdan pitkästä aikaa blogitekstin ääreen tiivistämään parin viime viikon tapahtumia. Sää Emdenissä on pilvinen ja tuulinen. Välillä sataneet lumikuurot ovat haihtuneet yhtä nopeasti, kun ne ilmaantuivatkin. Lämpötila ulkona on huikeat 8,5 astetta ja on ilmeisesti vielä nousemaan päin. Säätä kai voisi verrata Suomen toukokuun ensipäiviin, kun aurinko välillä pääsee pilvien välistä lämmittämään tehokkaasti.

Eilen piipahdimme taas kerran päivävisiitillä Hampurissa. Nousimme aamulla kuudelta reippaina viiden tunnin yöunien jälkeen. Juna lähti Hampuriin klo 7.18. Ensimmäinen pätkä Emdenistä Bremeniin sujuu aina mukavasti ja kaikille riittää istumapaikkoja. Bremenissä junaa vaihdettaessa kannattaa olla valppaana ja käyttää kyynärpäätaktiikkaa, jos meinaa viimeisen 1,5 tunnin pätkän Hampuriin istua. Juna on yleensä tupaten täynnä ihmisiä ja käytävillä tuskin pystyy liikkumaan. Tästä syystä ei tällä reissulla lippujamme tarkastanut kukaan mennessä eikä tullessa. Junassa tuli vietettyä kuitenkin seitsemän tuntia, joten hyvässä lykyssä moni vapaamatkustajakin voi matkustaa huoletta.

Hampurin päärautatieasema sisältäpäin...

... ja ulkoapäin.

Saavuttuamme Hampuriin päätimme ostaa U-Bahnille lipun, jotta voisimme matkustaa metrolla ympäri Hampuria. Iloiseksi yllätykseksemme koko päivän lippu 5 hengen ryhmälle irtosi 9,20 eurolla.

Metroon menossa. Vasemmalta: Arabela, Mikko, Henri ja Anu.

Metroa ei yleensä joutunut 4 minuuttia kauempaa odottelemaan.

Ensimmäinen kohteemme Hampurissa oli tietenkin ainakin walliveljille tuttu Globetrotter: varusteliike, joka myy aivan kaikkea luonnossa liikkumiseen tarvittavia välineitä; niin pinnan alle sukeltajille kuin pilviin kurkottajille. Jos kiinnostusta riittää useampaa lajia kohtaan, voi neljä kerroksisessa myymälässä viettää aikaa vaikka koko päivän. Meillä aikaa liikkeessä tuhraantui vain parisen tuntia.

Globetrotterin punainen palikka.

Jos jonkun mielestä vessakäynti on arkista ja tavallista puuhaa, niin sitä se ei ainakaan ole Globetrotterilla vieraillessa – noh, ainakaan miehille! Perusvessan lisäksi, voi halutessaan testata hieman eksoottisempaa, ehkäpä Aasian maista tutuksi tullutta toilettia. Ja jos eksoottisuus on liikaa saksalaisille, voi jalkapallohullukansa ottaa matsin pisuaarikäynnillä kaverin kanssa. Sitä en tiedä, ratkaiseeko maalien määrä vai komein maali…

Sihti kannattaa olla kunnossa, jos haluaa välttyä roiskeilta...

Jalkapallo on niin suosittu laji, ettei sitä unohdeta edes vessakäynnillä.

Myymälässä voi myös testata, miltä kunnon pakkanen tuntuu, ja lapsillekin on tarjolla toimintaa pomppulinnasta pallomereen. Nyt on siis tämäkin liike tullut tutuksi, josta tähän mennessä on vain totuttu tilaamaan tarvikkeita internetin välityksellä.

Kuten aiemmin jo mainitsin, sijaitsee Hampurissa Irwin Goodmanin laulusta tutuksi tullut Reeperbahn. Tämä punaisten lyhtyjen katu on yleensä paikka, joka Hampurista tiedetään, jos muuten Hampuri ei ole tunnettu. Nykypäivänä kyseisellä kadulla sijaitsee monia eri alojen liikkeitä ja varsinainen aikuisviihde on siirtynyt Reeperbahnin varressa oleville pikkukaduille.

Tästä kuuluisa punaisten lyhtyjen katu alkaa.

Nykyään katu on pikemminkin valtaväylä, jonka varressa sijaitsee monia liikkeitä.

Reeperbahnilta lähteviä pikkukatuja, joiden varsille varsinainen aikuisviihdetoiminta on siirtynyt.

Myös Beatlesien historia juontaa juurensa tälle kyseiselle kadulle. Kyseinen yhtye heitti monta keikkaa paikallisissa klubeissa ja Beatles-henki elää vieläkin kaduilla "Beatlemanian" muodossa.

Kuvastakin voi päätellä, keiden nimeä kuuluisa clubi kantaa.

Hesburger sulassa sovussa toisen "genren" kanssa.

St. Paulin teatteri ja poliisilaitos kuuluvat Reeperbahnin katukuvaan.

Katukuvaan kuuluva sanonta "Raha, viina ja naiset" täydentyy Reeperbahnilla sijaitsevaan isoon Casinoon.

Sää Hampurissa ei ollut juurikaan viime kertaa parempi. Sade yltyi paikoin aika voimakkaaksi käveltyämme Reeperbahnin päästä päähän, joten kierteleminen kaupungin muilla nähtävyyksillä jäi vähäiseksi. Tyttöjen iloksi se tiesi siirtymistä Hampurin suurimmalle ostoskadulle, josta lähes kaikki suurimmat liikkeet ja ostoskeskukset löytyivät. Loppupäivä kuluikin sitten shoppaillessa aina junan lähtöön asti.

Matkan varrelle osunut St. Jacobin kirkko.

Bremenissä vaihtaessamme junaa, oli porukkamme hajautunut hieman kahtia täydessä junassa. Minä ja Henri satuimme samaan vaunuun jalkapallofanien kanssa. Kaverit olivat tulossa Hannoverista katsomasta jalkapalloa, ja rankan penkkiurheilun myötä jatkui tiukka nesteytys vielä junassakin. Meteli oli tietenkin myös sen mukaista. Aikansa kaljaa ja rommia lipiteltyään alkoi heitä kiinnostaa, että mitäs porukkaa nämä kaksi ulkomaan kieltä puhuvaa nuorukaista ovat. Seitsemän hengen seurueesta kaksi innokkainta tulivat luoksemme ja kyselivät, että mistäs olemme. Kuultuaan, että pojat tulevat Suomesta alkoi suomalaisia jalkapallonimiä tippua kehiin. Niin siinä sitten meni tovi jutustellessa jalkapallosta ja jääkiekosta kunnes päästiin mäkihypyn pariin. Eräs saksalainen nimittäin nosti nauruksemme Matti Nykäsen nimen esiin. Totesimme, että Matti taitaa hyppiä vain uutisotsikoissa nykypäivänä.

Täällä mielenkiintoista on, miten arvostavasti ainakin suomalaisiin suhtaudutaan. Tässäkin tapauksessa, kun meidät havaittiin suomalaisiksi, kaivettiin omista eväistä kohteliaasti kaljapullot myös meille. Ja hetken rupattelun jälkeen oltiin ystävällisesti tarjoamassa kyytiä juna-asemalta kotiin. Vaimo oli kuulemma onneksi (tai ehkäpä epäonneksi) tulossa hakemaan miehiä juna-asemalta. Valitettavasti emme kerinneet bongata, millä mielin vaimo oli vastaanottamassa jalkapalloreissusta palaavia ”poikia”…