Huhtikuussa tapahtunutta

Aika on taas rientänyt vauhdilla Kanarian matkan jälkeen. Blogin päivittäminen on jäänyt vähille ajan puutteen vuoksi. Nyt tuota aikaa olisi käytettävissä kirjoittamiseen parisen tuntia. Istun nimittäin auton takapenkillä nokka kohti Saksaa ja sateinen sää ulkona ei houkuta enää katsomaan maisemia. Ai mistäkö olen tulossa? Noh, se selviää ehkäpä seuraavassa tai sitä seuraavassa blogikirjoituksessa.

Rantauduimme Kanarialta takaisin Saksaan huhtikuun 11. päivä. Kaksi päivää kerkesimme käydä koulussa kääntymässä, kun Tero saapui vierailulle tiistaina 13. huhtikuuta. Samalla koneella saapui myös Aijan äiti, joten Anu ja Aija kävivät hakemassa matkalaiset autolla Bremenin kentältä.

Keskiviikko ja torstai olivat minulle ja Anulle koulutehtävien osalta rästipäiviä, joten Tero sai tyytyä tutustumaan päiväsaikaan Emdeniin itsekseen sekä Aijan äidin eli Arjan kanssa. Iltaisin oli sitten aikaa pitää vieraalle seuraa ja loppuviikosta koulukiireet taas hellittivät pariksi päiväksi. Toimettomiksi eivät kuitenkaan Tero ja Arja jääneet, sillä tulevan viikon kestävä tutustuminen saksalaisiin alkomahoolituotteisiin alkoi jo heti saapumispäivänä.

Lauantaipäiväksi olimme suunnitelleet reissun Teron kanssa Hampuriin. Osa Erasmus-oppilaista oli puhunut reissun tekemisestä ja päätimme siis lähteä mukaan. Aamujuna lähti taas perinteisesti 7.18 Emdenistä ja saapui ennen 11.00 Hampuriin. Tällä kertaa junayhteyksissä oli jotain häikkää ja jouduimme jäämään Hampuria edeltävälle asemalle nimeltänsä Hamburg-Harburg. Siitä jouduimme ottamaan metron, jolla pääsimme itse keskustaan. Päivä meni kierrellessä kaupunkia ja syödessä hyvin tutuksi tulleessa pihvipaikassa. Ohessa vielä muutamia kuvia, joita ei ole Hampurista vielä aiemmin esillä ollut.

Taiteilija palloineen.

Rathaus.

Jokin patsas. Valitettavasti on unohdus päässyt käymään, enkä enää muista, ketä se esittää.

Hampurin rauniokirkko, josta on enää torni jäljellä. Kyseisen tornin huipulle pääsee hissillä niin halutessaan pientä korvausta vastaan.

Hampurin kanavia.

Lisää kanavia.

Päivä lämpeni kuitenkin mukavasti, vaikka aamupäivällä sai käyttää takkia ja kaulaliinaa.

Tämänkään kirkon nimeä en enää muista, kun reissusta on jo yli kuukausi, pahoittelen. Kuva kuitenkin kirkon pääalttarilta.

Illan saapuessa päätti Tero jäädä katsomaan Hampurin yöelämää muiden Erasmus-oppilaiden kanssa. Itse päätin suunnata kotiin, sillä seuraava juna aamulla olisi Emdenissä vasta kello 11 aikoihin. Tässä vaiheessa Aija ja Arja soittelivat ja kyselivät olisimmeko vielä Hampurissa ja millä junalla olisimme menossa takaisin. Sovimme, että tapaamme ilta seitsemän junassa. Minä ja pari muuta opiskelijaa lähdimme takaisin päärautatieasemalle, jossa totesimme, että raideyhteys Hampuriin ei ole kunnossa ja meidän pitäisi rientää Hamburg-Harburgiin metrolla. Aikaa ei ollut paljon ja arvelin Aijan ja Arjan vielä olevan tietämättömiä asiasta, sillä he olivat menneet suoraan laiturille odottamaan. Yritin soittaa Aijalle, mutta en saanut yhteyttä, joten sanoin Gwenille ja Itziarille, että käyn nopeasti juoksemassa heidät laiturilta. Kun pääsin laiturille, en löytänyt Aijaa ja Arjaa mistään. Yritin vielä soittaa, mutta en saanut yhteyttä. Päätin palata takaisin tyttöjen luo, mutta kummakseni he olivat kadonneet johonkin. Kun yritin soittaa heille, tajusin jutun juonen: prepaidin credittiä oli jäljellä enää 1,60 €, mikä esti soittamasta mihinkään. Siinä sitten seisoin tyhmänä keskellä isoa Hampurin päärautatieasemaa tiedottomana siitä, olivatko tytöt lähteneet jo metrolle ja missä Aija ja Arja olivat. Tosiasia oli se, että seuraavaa junaa ei tehnyt mieli odottaa kahta tuntia ja ratahässäköiden takia siitä myöhästyminen tietäisi yöpymistä Hampurissa. Toiseksi, tytöille oli jäänyt minun kamerani lähtiessäni juoksemaan Aijaa ja Arjaa laiturilta.

Onnekseni Aija soitti hetken päästä ja kertoi kuulleensa raideongelmista, ja että juuri asemalla olevalla Hannoverin junalla pääsisimme Hamburg-Harburgin asemalle, jos tulisimme heti. Konduktööri oli sanonut heille, että se on yhteys Bremenin junaan. Selitin Aijalle tilanteeni ja hän lupasi soittaa tytöille, missä he ovat. Kohta Aija soitti uudelleen ja kertoi tyttöjen olevan jo metrossa. Siinä vaiheessa itse laitoin juoksuksi ja kerkesin kuin kerkesinkin Hannoverin junaan, jossa Aija ja Arja jo olivat.

Kun olimme päässeet liikkeelle, soittivat Gwen ja Itziar, että he saapuivat juuri Hamburg-Harburgille ja että Bremeniin menevä juna lähti juuri. Ihmettelimme, että miten se voi olla mahdollista, että juna lähtee Hamburg-Harburgista samaan aikaan, kun sen pitäisi lähteä Hampurista. Juuri kun junamme piti saapua Hamburg-Harburgin asemalle, se pysähtyi. Samalla tytöt soittivat, että Bremenin juna oli sittenkin laiturilla, ja jos tulisimme nopeasti, kerkeisimme junaan. Ihmetellessämme, miksi junamme seisoo, kuulutti konduktööri, että Hamburg-Haarburgin asema on täynnä junia, joten joudumme odottamaan vuoroamme. Kun vihdoin ja viimein pääsimme liikkeelle ja asemalaiturille, totesimme, että tilaa tehnyt juna oli Bremenin juna. Sekös vasta syletti kaiken juoksentelun ja konduktöörin lupausten jälkeen.

Hamburg-Harburgin asemalla päätimme mennä seuraavalla mahdollisella junalla Bremeniin, vaikka Semester-tickettimme (opiskelijalippu, jolla saa matkustaa ilmaiseksi paikallisjunassa) ei nopeisiin InterCity juniin kelpaisikaan. Seuraavaksi menossa ollut InterCity Express vaikutti lupaavalta, sillä se olisi ottanut kiinni Bremeniin menevän junan ja olisimme kerinneet vaihtaa Emdenin jatkoyhteyteen loistavasti. Kuitenkin asemalla junaa odottaessa lävähti aikatauluplakaattiin teksti, että kyseinen juna on puoli tuntia myöhässä. Touhu alkoi taas kerran haiskahtaa VR:ltä. Päätimme kuitenkin hypätä kyseiseen junaan siinä toivossa, että se ottaisi pari minuuttia kiinni aikataulua. Konduktööritädin tullessa kysymään lippua, hän totesi, ettemme saisi matkustaa kyseisessä junassa lipuillamme. Tarpeeksi syyttäessämme Deutche Bahnin toimintaa, sanoi täti, että olkoon nyt sitten tämän kerran.

Päästyämme Bremeniin totesimme jälleen kerran, että saimme katsoa taas kirjaimellisesti Emdeniin lähteneen junan perävaloja. Samoin kamerani matkasi tyttöjen mukana kohti Emdeniä itseni jäädessä Bremenin asemalaiturille. Tuntui ettei DB:llä sinä päivänä kovinkaan hyvin mennyt ainakaan meidän asiakaspalvelussa. Jatkuva säätäminen alkoi kyllästyttää joten päätimme yksissä tuumin ottaa junan Oldenburgiin (puoleen väliin Emdeniä ja Bremeniä) ja koettaa saada sieltä taksikyyti loppumatkalle näin monen DB:n aiheuttaman myöhästymisen takia. Suunnitelma ei ollutkaan aivan huono, sillä Oldenburgin asiakaspalvelussa Aijan selittäessä koko tarinaa virkailijasedälle, heltyi hän antamaan meille taksilapun, joka oikeutti ilmaiseen matkustamiseen Emdeniin. Tämä riemuvoitto takasi sen, että olimme Emdenissä jo kello 11 aikaan illalla aamuyö yhden sijasta (saatikka huonossa lykyssä aamu yhdentoista sijasta). Lisäksi pääsimme mittariautolla aina kotiovellemme asti juna-asemalta kävelemisen sijasta. Olimme siis kotiovella suurin piirtein samoihin aikoihin kuin olisimme alun perin suunnitellulla junayhteydellä olleet.

Seuraavana aamuna Tero saapuikin yhdentoista jälkeen takaisin meille. Uni maittoi pitkän päivän ja yön jälkeen Terolle hyvin ja itse samalla lueskelin uutisista Islannista leviävän tuhkan aiheuttamista lentokielloista. Niinhän siinä kävikin lopulta, että Teron lento siirtyi tiistaista perjantaille.

Torstaina kävimme vielä Teron kanssa Emdenin kanavaristeilyllä, koska Teron lento oli siirretty perjantaille.

Sulussa menossa alaspäin.

Korkeusero kanavien välillä on noin 4 metriä. Sulku on aukeamassa neljän sulun risteysalueelle, josta oli kuva aiemmin blogissani.