Suomi-ilta ja reissu Suomeen

Viikonloppu Teron lähtemisen jälkeen meni täysin kouluhommia tehdessä. Kuusikymmentäsivuinen Booklet Liettuasta odotti pikaista aloitusta tekijöiltään ja viikonlopun aikana tuli aherrettua jopa 15 sivun verran. Viikonlopun jälkeen oli projektityö jätettävä sivuun ja keskityttävä Suomi-illan väsäämiseen. Koululla järjestetään paikallisen opiskelijajärjestön toimesta kansainvälisiä iltamia, joissa eri maat vuorollaan pitävät oman iltansa. Tällä kertaa vuoro oli Suomen ja kuusi ahkeraa vaihtaria tekivät töitä illan onnistumisen eteen. Illan menu oli seuraava: Esittelyvideo Suomesta, Suomen historiaa ja perustietoa, Joulupukin tarina (Rare Exports), diaesitys suomesta kuvina (kiitos kuvansa lähettäneille!) sekä totta kai pätkä saunomisen MM-kisoista. Ruokapuolella oli tarjolla alkupaloina pala HK:n sinistä, sinappia ja Koskenkorva snapsi. Pääruokana tarjoiltiin makkarasoppaa, suomalaista ruisleipää sekä aitoja karjalanpiirakoita. Jälkiruokana oli jääkaappi kylmää lonkeroa sekä turkinpippureita. Rohkeimmat saivat kokeilla myös mämmin makuelämystä.

Suomi-ilta keräsi noin reilut satakunta uteliasta osallistujaa. Lukua voidaan pitää erinomaisena, sillä normaalisti kv-illoissa käy keskimäärin 40–60 ihmistä. Saimme myös paljon palautetta, että iltamme oli paras, mitä oltiin pariin vuoteen nähty. Hyvä me, hyvä Suomi! Kaikkihan tämä piti kuitenkin järjestää 200 eurolla eli hieman vajaalla 2 eurolla per osallistuja. Ruoka ei kuitenkaan loppunut kesken – ja kaiketi sekin pitää todeta, ettei suurin osa juhlijoista aivan selvin päin tainnut kotiin lähteä… Valitettavasti en itse ehtinyt ottaa kuvan kuvaa koko illasta, sillä kaikki suomalaiset olivat täystyöllistettyjä ohjelman ja tarjoilun puolella. Katsotaan, jos jostain pari kuvaa saisi illasta nähtäväksi.

Illan päätyttyä puolen yön aikaan oli aika siivota paikat. Minulle ja Henrille ilta/ yö tuli jatkumaan vielä pitkälle, sillä olimme varanneet liput Suomeen aamulennolle, joka lähti Bremenistä klo 6.30. Kerkesimme kotiin päästyämme ja pakattuamme nukkua ehkä noin tunnin, kun starttasimme kello 3.30. kohti Bremeniä Tarekin autolla.

Matka sujui nopeasti Cabrioletin paahtaessa 180 km/h hiljaista motaria pitkin. Bremenin kentällä törmäsimme myös todella kuuminta hottia olevaan julkkikseen eli Salkkareiden Oonaan. Vitsailimme Henkan kanssa ehkä turhankin ääneen, että nyt olisi varmaan Iltalehteen otettava kuva, jos sieltä vaikka jokin juorupalkkio heruisi…

Kone saapui ajallansa Tampesteriin, jossa kävimme syömässä Stockmannin mustaa makkaraa ja kanankoipia. Tuntui oudolta asioida kaupassa pitkästä aikaan omalla kielellä ja sekin vielä, että ymmärsin kaiken, mitä minulle puhuttiin. Ruokailun jälkeen menimme odottamaan juniamme; Henri Turun junaa ja minä Riihimäelle menevää. Tälläkään kertaa VR ei yllättänyt, vaan kummankin junat olivat puolituntia myöhässä. Kahden vaihdon ja yhden lisätunnin odottelemisen jälkeen välillä Kouvola - Taavetti, saapui junani 1 tunnin ja 20 minuuttia myöhässä Lappeenrannan asemalle. Jos nyt ei muuta sanottavaa junareissusta jäänyt, niin ainakin 25 % taitaa tulla junalipun hinnasta takaisin… tai noh, odotellaan nyt, jos ne joskus tulevat. Hyvityspapereiden käsittelyjono kun on kuulemma parikin kuukautta.

Mutta mitäpä minä Suomessa? Ehei, en tullut viettämään vappua, vaikka se sopivasti reissun ajankohdaksi osuikin. Reissun syynä oli hakea mopo talviunilta Saksan lämpöön rullailemaan kilometrejä monikaistaisilla autobahneilla. Kotona en siis kauaa kerinnyt olla, sillä kun torstai-iltana saavuin, täytyi sunnuntaiaamuna startata pyörällä kohti Helsinkiä ja Travemünden lauttaa.

Edellisestä saunakerrasta (jos saksalaista kokemusta helmikuulta ei lasketa) oli kulunut jo 2,5 kuukautta. Voitte arvata, että saunottua tuli joka päivä – hartaasti ja huolella. Saunomista ei keskeyttänyt onneksi edes lauttamatka, sillä Finnlinesin varusteluun kuului sauna, joka oli matkustajien käytössä lähes ympäri vuorokauden.

Starttasin matkaan kotiovelta sunnuntaiaamuna hieman ennen kymmentä. Vettä oli satanut koko aamun, joten olin hieman myöhästyttänyt lähtöä. Tie oli vielä märkä, mutta vettä ei sentään enää tullut niskaan. Noin tunnissa pääsin Valkealaan, josta tätini miehensä kanssa liittyivät seuraani mopollansa. Jatkoimme Valkealasta yhdessä matkaa kohti Helsinkiä ja noin 1,5 tunnin ajomatkan jälkeen olimme Vuosaaren satamassa. Lauri ja Taru olivat myös vastassa satamassa ja kerkesin heidän kanssaan vaihtaa pari sanaa ennen laivaan ajamista.

Lähdössä kotipihalta kohti Helsinkiä.

Lähtötarkastukseen ja pienen odottelun jälkeen saapui johtoauto hakemaan saapuneet ajoneuvot sataman portilta. Auton perässä ajoimme laivaan ja minut ohjattiin ylimmälle autokannelle. Ahtaajat kysyivät, että osaanko käyttää laivan kuormaliinoja ja myöntävän vastauksen saadessaan näyttivät, mistä niitä sai pyörän kiinnittämistä varten. Juuri kun olin saanut hieman varusteita pois niskastani, tulivat he avuliaasti kuitenkin auttamaan pyörän kiinnityksessä. Mukaani olin varannut hieman pehmustepaloja, etteivät liinat painaneet pyörän katteita. Melko vaivattomasti ja nopeasti saimme pyörän kiinnitettyä kolmesta pisteestä. Siinä se olisi varmasti pysynyt, vaikka laiva olisi mennyt ympäri.

Pystyssä on...

... ja pysyy.

Laivan respaan päästessäni sain kuulla, että saisin majoittua yhteishytissä yksikseni, jos ketään ei viime hetkellä laivalle ilmaannu. Pääsin siis varamaan paikkani ensimmäisenä vaikkakin saavuin lastauksen loppupuolella. Vaihdoin niin sanotusti siviilit päälle ja päätin vielä mennä hieman lisäämään pehmustetta yhden liinan alle, joka oli vedetty kuljettajan satulan kohdalta. Juuri kun olin saanut työni tehtyä, parkkeerasi pyöräni perään toinen motoristi. Autoin häntä pyörän kiinnityksessä ja muutaman sanan vaihdettuamme totesimme olevamme kumpikin samassa tilanteessa. Tämä motoristi, Perttu, oli vaihto-opiskelijana Itävallassa ja hän oli myös tullut hakemaan pyöräänsä Suomesta. Olimme Pertun kanssa tämän laivamatkan ainoat motoristit.

Kuva laivan yhteishytistä.

Laivan lähdettyä liikkeelle eksyi hyttiini eräs vanhempi tamperelaismies Jouni, joka oli työstänyt tulemaan laivalle Tampereelta lähemmä kahtasataa. Hänen laivalippuunsa oli nimittäin merkitty laivan lähtemisajaksi 17.00, kun laiva oli lähdössä 15.00. Jostain syystä Jouni oli soitellut, että riittääkö, jos hän on kello 16 laivalla, niin olivat Finnlinesilta todenneet, ettei heillä sellaista laivaa ole. Sitten oli kuulemma Jounille tullut hieman hoppu - ja sen kyllä huomasi, kun hän kaiveli vielä märkiä pyykkejään salkustaan kuivamaan hyttihuoneen kaappiin.

Ilta meni syödessä laivan buffetpäivällistä, jossa ruokalajeja oli niin monta eri sorttia, etten edes muista niitä kaikkia. Pelkkiä alkuruokia oli varmaan kahtakymmentä sorttia ja pääruokia ainakin kymmentä eri sorttia. Jälkiruokana oli ainakin kolmea eri kakkua, jäätelöä, keksejä, juustoja, viinirypäleitä, hedelmäsalaattia, marjarahkaa, vaaleaa ja tummaa suklaamoussea sekä kahvit, teet ja muut juomat. Tällä reissulla tuli ensimmäistä kertaa maistettua myös simpukoita, jotka eivät varmaankaan kovin korkealle omassa rankingruokalistassa nouse…

Illan laivalla kruunasi sauna merinäköalalla. Harmi vaan, että poreamme oli varattuna koko saunaillan, kun noin kaksi metrinen, pitkälle toista sataa kiloa painava karpaasi oli heittäytynyt x-asentoon koko poreammeen leveydeltä ja oli sammunut kuorsaamaan pää altaan reunalle. Edes ammeen poreet eivät kaverin unia haitanneet, vaan hän kellui ainakin tunnin verran altaassa oman saunomiseni ajan ja jäi vielä kellumaan minun lähtiessä saunaosastolta.

Vielä ei laivan auringonotto kannella ollut ruuhkaa...

Seuraava päivä kului lähinnä ruokailusta toiseen siirtyessä sekä saunoessa. Tällä kertaa poreallas ei ollut yhtä varattu kuin edellisiltana, joten pääsimme testaamaan myös sen mukavuutta. Perttu oli suunnitellut ajavansa illalla vielä Berliiniin, mutta epävakainen sää sai hänet pohtimaan yöpymistä Travemündessa. Itse olin varannut yhden hengen huoneen Hotel Schweizerhausista, joka sijaitsi 12 km päässä satamasta. Illan saapuessa Perttukin kallistui tähän vaihtoehtoon, joten päätimme, että kysymme hotellille saapuessamme, jos yhden hengen huoneen voisi vaihtaa kahden hengen huoneeseen.

Laiva saapui satamaan ajallansa maanantaina klo 20.30 paikallista aikaa. Itselläni oli reitti katsottuna valmiiksi määränpäähän, joten lähdimme ajamaan suoraan kohti hotellia laivasta päästyämme. Hetken päästä alkoi ajosuuntamme epäilyttää ja pysähdyin katsomaan karttaa. Huomasin tehneeni aloittelijan virheen, sillä passi samassa pussissa kartan kanssa oli peittänyt strategisen tiennumeron kartasta. Olin katsonut, että satamasta tullut tie jatkuisi suoraan hotellille, mutta kyseinen tiennumero jatkuikin eri suuntaan passin peittämällä kohdalla. Hetken seikkailtuamme löysimme kuitenkin hotellille. Huoneen vaihto onnistui ongelmitta ja säästimme kumpikin reilun 10 euroa yöltä.

Laiva saapumassa satamaan.

Kuva hotellihuoneesta.

Aamulla runsaan aamupalan jälkeen lähti Perttu ajamaan kohti Itävaltaa noin seitsemän aikoihin. Itse jatkoin vielä unia yhdeksään asti, sillä itselläni ei ollut kiirettä mihinkään. Olin nimittäin sopinut, että Gary tulee vastaan Bremeniin junalla, josta hän ajaisi pyöräni Emdeniin. Molempien äidit, minun ja Anun, nimittäin saapuivat samana päivänä lentokoneella Bremeniin, jonka takia tarkoituksenani oli mennä heitä vastaan lentokentälle ja tulla yhdessä heidän kanssa junalla Emdeniin.

"Pirteänä" kohti alkavaa viimeistä reissupäivää. Yöunet laivalla olivat jääneet vähäisiksi Tamperelaismiehen kuorsatessa runsaasti Salmiakkikossupullon tyhjentämisen jälkeen... Kovin hyvin ei myöskään tullut nukuttua hotellissa myöhäisen saapumisen ja aikaisen aamupalalle lähdön takia.

Lähdin ajelemaan rauhassa hieman ennen kymmentä Travemündesta Bremeniin. Parin pysäyksen ja yhden liittymän ohiajon jälkeen saavuin Bremeniin sopivasti yhdeksi. Gary saapuikin parkkipaikalle 5 minuuttia saapumiseni jälkeen. Annoin Garylle ajovarusteet ja hän lähti ajamaan kohti Emdeniä. Itse kävin syömässä, jonka jälkeen suuntasin lentokentälle. Äidit odottivatkin jo valmiina lentokentällä, sillä lento oli saapunut 20 minuuttia etuajassa.

Illalla saavuttuamme Emdeniin kävin vielä ajamassa pyöräni Garyn luota vuokraamaani autotalliin. Onnekseni olin löytänyt pyörälle tallipaikan aivan Emdenin keskustasta 50 metrin päästä omaa kerrostaloa, eikä vuokrahintakaan päätä huimannut. Kuukausi vuokra on nimittäin vain hieman yli 20 euroa.

(Tälle reissulle en ottanut omaa kameraani mukaan, vaan näpsin kuvia Suomesta mukaan tarttuneella pokkarilla. Valitettavasti tuo pokkari alkoi hyytyä jo ennen laivalle pääsyä ja yhden kuvan saamiseksi sai kameraa ränkätä ees taas ja silloinkaan ei ollut varmuutta sen toimimisesta. Monta kuvaa jäi siis ottamatta notkuvista buffetpöydistä ja muista reissun käännekohdista.)