Irwin Goodman - Las Palmas, osa 2

Sunnuntaiaamu Puerto Ricossa alkoi aamupalalla. Aamupalan jälkeen alkoi myös päivä lupaavasti auringon noustessa vuorten takaa. Kalkkilaivojen kapteeneina tuli aurinkorasvaa puristettua purkista reilulla kädellä ja sitä todella tarvittiin. Parvekkeella huokuva lämpö ja auringonpaiste tuntuivat paahtavan kuumilta, aivan kuin olisi itsensä grilliin työntänyt. Aamupäivän parvekkeella paistattelun jälkeen päätimme suunnata lähimmälle rannalle aurinkoa palvovien ruskettuneiden turistien joukkoon. Vapaita löhöilytuoleja ei kovin montaa ollut vapaana ja kun vihdoin sellaiset itsellemme löysimme, syöksyi rantavahti veloittamaan 3 euroa per aurinkotuoli.

Aamupalalla oli tarjolla perinteinen buffetaamiainen kaikkine pekoneineen ja kananmunineen.

Parin tunnin grillailun jälkeen päätimme pyrähtää uimassa vilvoittavassa merivedessä ja palata hotellille, sillä tarkoitus ei ollut itseänsä polttaa heti ensimmäisenä päivänä. Iltapäivällä kävimme pyörähtämässä uudestaan kaupoilla ja illalla päätimme Mikon kanssa lähteä etsimään tietä hotellista näkyvälle vuorelle.

Puerto Ricossa juoksentelee useita villikissoja, joihin törmää vähän väliä.

Emme tienneet aluksi mitä kautta vuoren huipulle pääsisi, sillä rinteet olivat monesta kohtaa hyvinkin jyrkkiä. Kuitenkin olimme ihmisiä sen päällä nähneet, niin mahdotonta se siis ei ainakaan voinut olla. Onneksemme lähdimme kiertelemään mutkaisia ja mäkisiä teitä oikeaan suuntaan ja erään mäen päälle johtaneen tien päästä löytyi hotelli, jonka takaa pääsimme nousemaan vuorelle. Tätä reittiä olivat monet muutkin siis käyttäneet, sillä sinne oli muodostunut paikoin hyvin havaittava polku.

Matkalla vuorelle. Takana taustalla näkyy La Vergan kylä.

Puerto Rico auringonlaskun aikaan vuorelta kuvattuna.

Mikko laskeutumassa alas vuorelta.

Aamupalan jälkeen olimme syöneet pitkin päivää vain hedelmiä ja jogurtteja sekä tietenkin juoneet runsaasti vettä ja mehua. Illan myötä alkoi nälkä hiipiä ja suuntasimme intialaiseen ravintolaan syömään lammasta pääsiäisen kunniaksi. Tämä ruokarytmi osoittautui erittäin toimivaksi, sillä rasvaisella aamupalalla jaksoi pitkälle iltapäivään ja kuumuuden vallitessa ei edes tehnyt mieli syödä mitään raskaampaa ruokaa. Iltaisin sitten pystyi taas syömään reilummin ja tankkaamaan päivän aikana syntynyttä vajausta.

Syömään menossa auringon laskettua.

Maanantaina päätimme suunnata käymään päivä reissulla Playa del Inglesissä ja Maspalomasissa, jotka ovat tunnettuja valtavista hiekkarannoista ja -dyyneistä. Kiiruhtaessamme aamupäivästä bussipysäkille huomasimme vasta bussin ajettua ohi, että kyseinen pysäkki ei ollutkaan toiminnassa. Siitä kertoi noin 10 cm x 5 cm kyltti pysäkin ylälaidassa. Seuraavan bussin odottaminen tunnin verran ei houkuttanut joten otimme käsipystyllä taksin, jonka hinnaksi jäi reilut 6e per henki 30 kilometrin matkasta.

Playa del Inglesin hiekkarantoja ja auringonottajia kuin pipoa.

Calima-tuulen Saharasta asti tuomaa hiekkaa löytyy silmän kantamattomiin.

Maspalomasin hiekkarantaa.

Maspalomasin hiekkadyynit, joita riittää silmän kantamattomiin.

Yksi kävelykaduista, joka johtaa hiekkadyynien laidalle.

Anu ihailemassa tuoksuvia kukkia.

Vietettyämme päivän hiekkadyyneillä ja -rannoilla, palasimme hotellille bussilla. Bussimatka tuolta samaiselta matkalta maksoi kolmelta henkilöltä yhteensä 7,50 euroa. Illan päätteeksi kävimme vielä syömässä paikallisessa ravintolassa meren antimia. Ravintolan jälkeen päätimme painua nukkumaan saman tein pitkän päivän päätteeksi. Seuraavana päivänä oli nimittäin tiedossa pistäytyminen Teneriffalle tapaamaan kummiani.